Tuhansien sanomien maa

Olin vuonna 2004 New Yorkissa kuuntelemassa paikallisen teatteritieteen professorin Marvin Carlsonin luentoa omistuksen keskittymisestä suurille mediayhtiöille New Yorkissa. Perinteikäs newyorkilaislehti The Village Voice oli silloin päätymässä vieraan mediayhtiön haltuun. Kauhistelimme suomalaisten ystävieni kanssa amerikkalaista elämänmenoa.

Kesti hetken ennen kuin huomasin, ettei Suomi tässä suhteessa juuri poikkea Yhdysvalloista. Itse asiassa Jenkeissä keskenään kilpailevia suuria konserneja on sentään muutama, mutta täällä on vain Sanoma-WSOY. Ja se sitten omistaakin ihan kaiken mahdollisen.

Ensinnäkin Suomessa on vain yksi suuri valtakunnallinen päivälehti. Sen Sanoma omistaa. Lisäksi sama konserni omistaa myös Helsingin kaikki uutta elokuvaa esittävät elokuvateatterit, Radio Helsingin, suurimman osan kioskeista (R-kioskit), kolme laajalevikkistä ilmaisjakelulehteä (Vartti, Metro ja Satanen), Suomen suosituimman nettihuutokaupan (huuto.net), noin puolet aikakauslehdistä, ison kustantamon ja pari televisiokanavaa. Muun muassa.

Omistustensa lisäksi Sanoma tuntuu olevan joka ikisen suomalaisen kulttuuritapahtuman tukija tai yhteistyökumppani. Se on läsnä kaikkialla Flow-festivaaleista Nuorten filosofiatapahtumaan.

Omistuksen keskittyminen ei välttämättä vaikuta vaikkapa median sisältöön. Eri profiileja kannattaa säilyttää konsernin sisälläkin. Mutta valta-aseman se kyllä antaa.

Helsingin Sanomat ilmoittaa, ettei se tee toimituksellista yhteistyötä Sanoma-WSOY:n kumppaneiden kanssa. Jostain kumman syystä Hesarin kulttuuritoimitus näki kuitenkin hyväksi pitää Sanoman sponsoroimaa Taiteiden yön tapahtumaa pääuutisaineenaan kahtena sitä edeltävänä päivänä.

Jätä kommentti