Puhuin keskiviikkona Töhryfest -mielenosoituksessa Helsingin nollatoleranssia vastaan. Lähdin suoraan mielenosoituksesta Euroopan sosiaalifoorumiin Malmöhön, enkä päässyt nettiin ennen kuin nyt.

Puhe alla, olkaapa hyvät.

###

Arvoisat kuulijat,

Jokaisen suuren kaupungin täytyy määrittää suhtautumisensa katutaiteeseen. Se voidaan hyödyntää kaupungin elämää rikastuttavana kokemuksena tai sitä vastaan voidaan hyökätä tukahduttamalla.

80-luvulla liberaali Länsi-Eurooppa hyväksyi graffitikulttuurin osaksi metropolejaan, mutta kuihtuva Itä-Eurooppa säilytti kielteisen ajattelutapansa. Kun Berliinin muuri murtui, Idän puolella ei ollut graffitia, mutta Lännessä oli.

Parhaat kuulijat, tässä nykyinen Helsinkimme on valitettavasti valinnut henkisen Idän.

Helsingissä voit vapaasti ripustaa talosi parvekkeelle hakaristin. Mutta jos teet talosi seinään maalauksen, saat perääsi vartiointifirman, rakennusviraston virkamiehet ja poliisin.

Kaupunkimme pyrkimys tuhota yksi taidemuoto on ylittänyt kaikki kohtuullisuuden rajat. Stop töhryille -kampanjan puuhamiehet luulevat voivansa puuttua graffititoimintaan kaikkialla. He haluavat hävittää graffitin museoista, gallerioista, mistä vain. Mitään tutkimustuloksia laillisen graffitin haittavaikutuksista ei kuitenkaan ole olemassa.

Samaan aikaan kontrolli kaduilla ulottuu yhä laajemmalle. Kun töhrinnän estäminen nostetaan kaikkea muuta tärkeämmäksi tavoitteeksi, jokainen meistä joutuu uhatuksi. Katutaidetta voi tehdä kuka vain. Siksi kaikkia  kannattaa epäillä.

Me olemme täällä tänään, koska emme siedä fanaatikkoja. Me emme siedä nollatoleranssia, emmekä siedä sitä, että joidenkin ihmisten elämä pilataan muutaman kaupungin virkamiehen aloittaman “graffitisodan” vuoksi.

Vaikka kaikki pahimmat väittämät graffititaiteilijoista olisivat totta, emme silti voi hyväksyä kaupungin vastausta. Paras tapa syrjäyttää nuori ihminen lopullisesti, on langettaa hänelle valtavat vahingonkorvaukset, joita hän ei koskaan voi maksaa tai heittää hänet vankilaan.

Arvoisat kuulijat, maailmalla on muitakin malleja katutaiteen kanssa elämiseen. Belgian Bruggessa toimii yhdistelmä arvokkaiden kohteiden suojelemista ja sallivaa suhtautumista graffitiprojekteihin. Jopa Lontoon pamppulinja pyrkii säilyttämään nuorten taiteilijoiden mahdollisuudet katutaiteeseen. Helsingin malli jää yksin, omaan surulliseen sarjaansa.

Parhaat kuulijat, me voimme tehdä lopun töhryprojektista ja siirtyä siten askeleen lähemmäs länsieurooppalaista kaupunkikulttuuria. Stop töhryprojektille, stop graffitifanaatikoille!